Vanhempaintoiminnan haasteita

Vanhempaintoiminnan keskeisiä haasteita ovat

  1. RESURSSIT
  2. YHTEISTYÖ ja VAIKUTTAVUUS
  3. OSAAMINEN

Resurssit


Vanhempaintoiminnan parissa toimivat vanhemmat, huoltajat ja muut vapaaehtoiset ovat kaiken vanhempaintoiminnan lähtökohta. Ilman heitä ei olisi vanhempaintoimintaakaan - ei ainakaan siinä muodossa, jollaisena me sen olemme tottuneet ymmärtämään. Luonnollisesti unohtamatta lapsia, nuoria, koulu- ja päiväkotihenkilökuntaa, sekä muita sidosryhmiä.

Täysin riippumatta siitä millä tasolla toimitaan, tarvitaan resursseja!

Yksittäisten koulujen vanhempainyhdistykset toimivat mainiosti vapaaehtoisten voimin. Myös kuntatasoiset vanhempainyhdistykset toimivat vapaaehtoisten voimin, mutta niiden kohdalla pitäisi mielestäni pohtia: Pitäisikö olla vain puhdasta vapaaehtoistyötä, vai pitäisikö olla myös palkattu resurssi, jonkinlainen toiminnan ”koordinaattori”. Näin toiminnan kokonaiskoordinointi ja eteenpäin saattaminen esim. henkilövaihdosten yhteydessä saattaisi olla tuloksellisempaa. 

Ollaanpa millä toiminnan tasolla hyvänsä, haasteena on aina

  • Tehdäänkö oikeita asioita?
  • Ovatko resurssit kohdennettu oikein?
  • Roolit (tavoitteet, toiminta, arviointi ja kehittyminen)
  • Henkilökohtaisuus (tarve) ja sitoutuminen (motivaatio)
  • Yksilöllisyys (jokainen ihminen ja perhe omanlaisensa)

Paikallisessa tiettyyn kouluun tai päiväkotiin liittyvässä vanhempaintoiminnassa talouteen liittyvät haasteet eivät mielestäni ole niin merkittävässä roolissa (vaikka varmasti paikallisyhdistysten omasta mielestä tilanne on aivan päinvastainen). 

Kuntakohtaisissa vanhempainyhdistyksissä toiminnan ”peruspyörittämiseen” tarvitaan rahaa ja sen hankkiminen ilman Vanhempainliiton koordinoimaa tukea olisi monille mahdotonta. 

Myös virtuaalisuuden hallinta esim. kokouskäytännöissä korostuu jo kunnallisella tasolla ja tilojen maksuton käyttö saattaa olla haasteellista, kun toiminta ei ole sidoksissa tiettyyn kouluun tai päiväkotiin.

Yhteistyö ja vaikuttavuus


Yhteistyö on vaikuttamista, mikä edellyttää yhteistyötä yhdistyksen sisällä ja ulospäin. Vaikuttaminen on vuorovaikutusta ja parhaimmillaan se voi johtaa hyvään kumppanuuteen. Välillä on tärkeää pysähtyä pohtimaan, miten puhutella eri kohderyhmiä ja miten tavoittaa ihmisiä. Miten varmistaa oikea näkyvyys oikealle yleisölle?

Monissa vanhempainyhdistyksissä tehdään taitavaa viestintää ja vaikuttamistyötä verkkosivuilla ja eri some-kanavissa. Se ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan myös kohtaamisia! 

Kuntatasoisessa vanhempaintoiminnassa henkilökohtaisten suhteiden rakentamisella on suuri merkitys. On tärkeää tunnistaa keskeiset vaikuttamistoiminnan kohteet ja sopia erilaisista toimenpiteistä tavoitteiden saavuttamiseksi. 

Toimintaympäristön hallinnassa ketteryys ja reagointikyky ovat tärkeitä, sillä ympäristö muuttuu koko ajan. Kaiken tämän hallinta edellyttää hyvää johtamista, jossa otetaan huomioon sisäinen ja ulkoinen näkökulma.

Suurimmat haasteet ovat mielestäni

  • Tavoitteiden asettaminen yhteistyölle ja vaikuttavuudelle
  • Toimenpiteistä sopiminen ja eri ihmisten vahvuuksien hyödyntäminen
  • Seuranta ja reagointi
  • Tavoitteellisen johtamisen puute

Osaaminen


Osaaminen ja sen haasteet ovat kaiken keskiössä. Tuloksellisessa vanhempaintoiminnassa tarvitaan resurssien käytön osaamista, sekä yhteistyön ja vaikuttavuuden osaamista. Jopa osaamisen tunnistamisen ja kehittämisen osaamista tarvitaan. 

Usein ajatellaan, että vanhempien ja huoltajien kokemus sekä arjen tieto ja osaaminen riittävät toimimaan vanhempaintoiminnan parissa, mutta ei se riitä. Se on hyvä lähtökohta ja riittää usein satunnaisesti tai säännöllisemminkin mukaan tuleville vapaaehtoisille, mutta ei vanhempaintoiminnan tulokselliseen ohjaamiseen ja johtamiseen. Siihen tarvitaan enemmän.

Olen harvoin törmännyt sellaiseen vanhempainyhdistykseen, jossa olisi pysähdytty pohtimaan esim. yhdistyksen toimintamahdollisuuksia ja -edellytyksiä, perustehtävien hallintaa, työnjakoa, päätöksentekoa ja siihen vaikuttamista, edunvalvontaa, toimintaympäristöä ja sen muutoksia, sääntelyä, järjestötoiminnan käsitteitä, jne. 

On ihan oikein kysyä, tarvitseeko näitä edes pysähtyä pohtimaan. Minusta tarvitsee! Varsinkin jos toiminta on muutakin kuin myyjäisten tai diskon järjestämistä.

Mitä enemmän toiminnalle asetetaan laadullisia tavoitteita, sen tärkeämpään rooliin em. asiat tulevat. 

Haasteena on löytää mukaan ihmisiä, jotka kykenevät toimimaan tavoitteellisesti ja ymmärtämään myös strategista ajattelua ja johtamisen tärkeyttä. 

Erityisenä haasteena on lisäksi se, että jos tällaisia henkilöitä ei ole saatu mukaan jo päiväkoti/koulutaipaleen alkuvaiheessa, mahdollisuus saada heidät mukaan myöhemmin heikkenee vuosi vuodelta. Silloin tarvitaan omakohtainen tarve/ motivaatio - jotain, joka koskettaa erityisesti omaa lasta ja perhettä. 

Tunnen lukuisia henkilöitä, jotka ovat tulleet tällä tavalla mukaan ja ajavat vain omaa asiaansa. Sekin voi olla hyvä asia ja parhaimmillaan saatetaan saada paljon aikaiseksi laajemminkin. Tällaisten henkilöiden johtaminen on kuitenkin aina haaste. Pahimmillaan se tekee toiminnasta helposti ”yhden asian liikkeitä” ja karkottaa muutenkin vähäiset vapaaehtoiset pois toiminnasta. Pop-up -tarpeet ovat vuosia olleet monille merkittävä moottori lähteä mukaan vanhempaintoimintaan. Tällaisissa tilanteissa joukkoistamisen osaaminen on arvokasta. 

Tarvitaan osaamista vältää karikot ja purjehtia hyvässä tuulessa! Siinä auttaa kokemus.

Asioita voi aina oppia, mutta huonosta asenteesta on vaikeaa päästä eroon. Tahto kehittyä yhdessä ja oppia uusia asioita ilmentää hyvää asennetta, joskus se pitää vaan houkutella esiin. 

En ole koskaan törmännyt vapaaehtoistoiminnan parissa sellaiseen hallitukseen, jossa jokainen osallistuisi kaikkeen tekemiseen (oikeasti, ei vain yes yes). Siksi onkin tarpeen tunnistaa erilaiset tekemiset ja roolit, sekä varmistaa että niihin valitaan niihin parhaiten sopivat henkilöt. 

Kaikella tällä on sitä isompi merkitys, mitä vaikuttavampaa toiminta on tai mitä suuremmat odotukset toiminnalle on (esim. iso kunta).

Vanhempaintoimintaa eri tasoilla


Vanhempaintoiminnan eri tasoja voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta. Näkökulmaksi voidaan valita esim. koulu/päiväkoti, kaupunginosa, kunta, yhteistyöalue, jne. Näkökulmaksi voidaan valita myös esim. yksilö, joukko vanhempia, luokkatoimikunta, yhdistys, liike jonkin asian puolesta (esim. koulun lakkautuksen vastustaminen), alueellinen vanhempainyhdistys, vanhempainliitto, jne. 

Kaikkia niitä yhdistää samat lainalaisuudet, toisissa ne vain tunnistetaan ja osataan paremmin. Vai osataanko?

Paikallinen vanhempaintoiminta


Paikallisessa vanhempaintoiminnassa oleellista ei ole yhteistyön muoto, vaan yhteistyö itsessään ja aikaansaaminen.

Vanhempaintoiminta tällä tasolla on useimmille vanhemmille ja huoltajille ainoa rajapinta vanhempaintoimintaan. Usein sen myötä luodaan käsitys siitä, mitä vanhempaintoiminta on. Kun tällä tasolla onnistutaan, luodaan parhaimmillaan tärkeitä ja toimivia yhteistyöverkostoja, myös ikääntyvää toimintaa pyörittämään.

On tärkeää, että edelleen yläkoulun vanhemmat saadaan pysymään mukana toiminnassa ja osataan mukautua erilaisiin ja muuttuneisiin tarpeisiin/haasteisiin. Yhtenäiskoulussa on tärkeää ottaa kaikenikäisten lasten ja nuorten vanhempia mukaan toimintaan. 8-9 -luokkalaisen vanhempaa ei välttämättä enää kauheasti kiinnosta miettiä ekaluokkalaisen diskoa. 

On tärkeää osata johtaa toimintaa ja sen ydinjoukkoa (esim. hallitus), sekä joukkoistaa ja toimia yhdessä suuremman vapaaehtoisjoukon ja yleisön kanssa, sidosryhmistä puhumattakaan.

Asetetaan tavoitteita > Toimitaan yhdessä niihin pääsemiseksi > Arvioidaan ja reagoidaan > Tehdään tarvittaessa muutoksia!

Kaikkea tätä pitää johtaa tavoitteellisesti! Tärkeää on myös muistaa iloita kaikesta siitä hyvästä, mitä ollaan saatu yhdessä aikaiseksi. Ja tehdään se kaikki näkyväksi! Kysynkin: kuinka moni vanhempainyhdistys näin tekee?

Pohdittavaksi: Miten kokeneemmat vanhempaintoimijat voivat oivalluttaa ja auttaa?

Kuntatasoinen vanhempaintoiminta


Myös kuntatasoisessa vanhempaintoiminnassa yhteistyö itsessään
ja aikaansaaminen on tärkeää, mutta myös yhteistyön muoto ja rakenteet ovat tärkeitä. Suuressa kunnassa erittäin tärkeitä!

Hyvä yhteistyö syntyy tarpeesta ja tahdosta. Yhteistyö edellyttää paljon hyvää vuorovaikutusta ja kaikkien osapuolten tulee tunnistaa tarve. Kaikilta osapuolilta tulee myös löytyä tahtoa, muuten tulokset jäävät laihoiksi. Eri osapuolten on usein vaikeaa ymmärtää toistensa näkökulmasta toiminnan luonnetta ja rakenteita.

On tärkeää, että kuntatasoinen vanhempainyhdistys tai -foorumi käyttää kuntatasoisen vanhempaintoiminnan TOIMINTAMALLIA, johon liittyy yhteistyö ja kumppanuus, sekä kuulluksi tuleminen ja päätösten valmisteluun osallistuminen. Malli voi olla kevyt tai kehittyneempi. Parhaimmillaan se on eri osapuolia arvostavaa ja kehittymisen mahdollistavaa kumppanuutta.

On tärkeää, että vanhemmat käyttävät yhdessä luotua yhtenäistä toimintamallia.

Käyttämällä yhtenäistä toimintamallia Vanhempainliitto ja toimijat eri puolilta Suomea voivat paremmin tukea toisiaan. Isompana joukkona kuntatasoisia vanhempaintoimijoita olemme vahvempia viemään asioita eteenpäin haastavissakin tilanteissa. Tekeväthän kunnatkin yhteistyötä. 

Haasteena on tietysti paikallinen ”kulttuuri” ja sen ymmärtäminen. Sodankylässä ei välttämättä toimi sama malli, kuin Helsingissä. Ihmisiä niissä asuu kuitenkin molemmissa paikoissa ja samat lainalaisuudet pätevät meihin kaikkiin - tällaisia ovat esim. kuulluksi ja hyväksytyksi tulemisen tarve, tarve yhteistyöhön, halu onnistua, jne. 

Toimintamalli antaa ymmärrettävän rakenteen ja työkaluja toimia tavoitteellisesti. Se antaa myös loistavan kehyksen johtaa ja kehittää toimintaa.

Suurena haasteena näen toimintamallin vain osittaisen käyttämisen - kakusta syödään vain parhaat palat. Esim. tavoitteisiin pääsyn seuranta ja reagointi, tehtävänkuvien miettiminen, kehittämistoimenpiteet, tavoitteellinen johtaminen, jne. eivät aina oikein tahdo maistua.

Rehellinen toiminnan arvointi ja tarvittava reagointi on tärkeää! On tärkeää arvioida onnistumisia ja kehittää toimintaa!

Katso: Kuntatasoinen vanhempaintoiminta (Suomen Vanhempainliitto)

LAATUKRITEERIT luovat ymmärrettävän rakenteen arvioida toimintaa!

  • Edustuksellisuus
  • Vaikuttavuus
  • Tavoitteellisuus
  • Suunnitelmallisuus
  • Viestintä ja vuorovaikutus
  • Hyvä hallinto, jne.

Alueyhdistyksen toiminnan johtaminen tarvitsee osaamista ja ennen kaikkea johtamisosaamista. 

Alueyhdistysakatemia tarjosi aikanaan tähän perusvalmiuksia myös niille, jotka eivät muuten olleet perehtyneet johtamisen ja kehittämisen perusasioihin. Erityisesti alueyhdistyksen puheenjohtajilta edellytetään laaja-alaista osaamista ja hyvää vuorovaikutus- ja verkostoitumistaitoja. 

Keskeisiä haasteita ovat

  • Strategisten kumppanuuksien tunnistaminen
  • Rakenteiden luominen > kumppanuuksien kehittäminen
  • Verkostoituminen ja yhdessä toimiminen
  • Edustuksellisuus
  • Vanhempien ja huoltajien näkökulma
  • Kunnalliseen päätöksentekoon vaikuttaminen ja osallistuminen
  • Sitoutuminen ja pitkäjänteisyys
  • Luottamus ja osallisuus
  • Tiedonkeruu
  • Riippumattomuus ja itsenäisyys (riippumattomuus kunnasta vs. riippuvuus kunnasta)

Henkilövaihdokset - vaikeita, niitä kuitenkin tarvitaan
!

Henkilövaihdokset ovat suuri haaste kuntatasoisissa vanhempainyhdistyksissä. Tällöin on tärkeää, että sovituista asioista, tehtävistä ja sopimuksista kunnan kanssa pidetään kiinni myös uuden tekijäjoukon toimesta. Haasteena on uusien toimijoiden perehdyttäminen. 

MUISTA! Kaikkea ei voi aina laittaa uusiksi jonkun mielen mukaan, vaan yhteistyötä tulee kehittää pitkäjänteisesti yhdessä kumppanin kanssa. 

Tämä vaatii ymmärrystä kuntatasoisen vanhempaintoiminnan johtamisesta ja kehittämisestä, sekä kumppanin tuntemista ja hyvää yhteistyötä.

Varsinkin henkilövaihdoksissa osaaminen usein uupuu. Tällöin kokenut vertaistuki ja mentorit ovat arvokkaassa roolissa - apua pitää vaan osata pyytää ja ottaa vastaan. Samaan aikaan henkilövaihdoksia tulee olla, myös puheenjohtajien osalta! Vaihdokset tulee tehdä hallitusti ja se ei ole helppoa. Kun jokin ovi sulkeutuu, aina aukeaa uusia.

Valtakunnallinen vanhempaintoiminta


En avaa tätä tällä kertaa enempää, kuin mainitsemalla paikkakuntakohtaiset erot ja paikalliset ”kulttuurit”. Niiden ymmärtäminen ja hyväksyminen myös erilaisten toimintamallien kehittämisessä auttaa mallien jalkauttamisessa.

Vanhempainliiton tulee mielestäni käyttää vahvasti ohjausvaltaa niihin yhdistyksiin, jotka nauttivat rahallista tukea toiminnalleen (toimintamalli, laatukriteerit, raportointi, alueyhdistysakatemia, jne.).

Yhteenveto


Jos paikallista vanhempaintoimintaa on tehty ilman osaamista, tavoitteita, seurantaa ja riittäviä resursseja, miten kuntatasoinen vanhempaintoiminta voi onnistua? Sitähän tekevät usein samat ihmiset vanhalla totutulla tavalla. 

Onko vuosien toiminta paikallisessa vanhempainyhdistyksessä ilman tavoitteita ja toiminnan johtamista tuonut tarvittavan osaamisen kunnallisen vanhempaintoiminnan johtamiseen, puhumattakaan osallistumisesta valtakunnallisesti vanhempaintoiminnan johtamiseen ja kehittämiseen.

Ei ole! Tarvitaan halua kehittyä ja ymmärrystä tehdä se yhdessä.

Pohdittavaa:

  1. Toimintaympäristö
  2. Toimintakulttuuri
  3. Kapulanvaihdot

Haluatko keskustella lisää?

Voimmeko olla apuna?